Miten ISU:n pyyntö yhdeksän luistelijan formaatista sai alkunsa?
Danielle Ostrower, Teams Elite Synchronized Skating Teamsin (USA) johtaja: Pyyntö Synchro9-formaatista tuli minulle suoraan keskustelusta delegaatiomme ja ISU:n Synchro9-työryhmän edustajan kanssa. Tuon keskustelun aikana he antoivat tietoa demosta, joka järjestettäisiin Itävallassa joukkueiden kanssa Kanadasta, Suomesta ja Yhdysvalloista.
Milloin aloititte tämän ohjelman parissa työskentelyn, ja kuinka monta tuntia viikossa se suunnilleen vei?
Aloitimme ohjelman parissa työskentelyn 17. maaliskuuta! Koska käytimme omia urheilijoitamme, jotka kilpailivat juniorien MM-kisoissa, meille oli tärkeää, ettemme veisi heidän keskittymistään tai energiaansa pois tuosta tapahtumasta, joten odotimme tarkoituksella sen päättymiseen asti ennen aloittamista. Myöhäisemmän aloituksen vuoksi prosessi oli varsin intensiivinen. Käytimme ohjelman valmisteluun noin 3 tuntia päivässä noin 3,5 viikon ajan.
Ajatella lajia toisin
Mielestäsi mitkä ovat Synchro9:n suurimmat haasteet tai rajoitteet?
Ne eivät oikeastaan ole rajoitteita tai haasteita perinteisessä mielessä – kyse on enemmän siitä, että lajia täytyy ajatella eri tavalla. Yhdeksän luistelijan kokoonpanossa sinut haastetaan tutkimaan uusia muotoja, uusia muodostelmia ja erilaisia tapoja käyttää jäätä. Siitä tulee todella mahdollisuus olla luova ja löytää tuoreita keinoja pitää ohjelma dynaamisena ja jännittävänä.
Mitä ISU:n sääntöjä tai ohjeistuksia saitte tätä näytösohjelmaa varten? Oliko pakollisia elementtejä, määrätty kesto tai muita tarkkoja ohjeita?
Saimme pääasiassa yleisluonteisia ohjeita tiukkojen sääntöjen sijaan. Painopiste oli tunnistettavien muodostelmaluistelun muotojen – kuten blokkien, linjojen, pyörien ja ympyröiden – sisällyttämisessä ja niiden käyttämisessä luovasti, erityisesti korostusten ja muodonmuutosten kautta.
Ohjelman kesto oli määritelty 3:30:ksi, mutta sen lisäksi tarkoitus vaikutti olevan pitää asiat mahdollisimman avoimina. Uskon, että tavoitteena oli antaa joukkueille vapaus venyttää luovuuden rajoja, mikä puolestaan voisi auttaa ohjaamaan lajin tulevaa sääntökehitystä.
Miten työskentely yhdeksän luistelijan kanssa muuttaa joukkueen tavanomaista dynamiikkaa?
Minusta yhdeksän luistelijan kanssa dynamiikasta tulee paljon intiimimpi. Urheilijoiden on muodostettava nopeasti tiivis side keskenään, koska sulautumiselle on vähemmän tilaa ja jokaisen yksilön varaan nojataan enemmän. Se vaatii myös korkeampaa monipuolisuutta. Pienemmässä ryhmässä kaikkien täytyy pystyä tekemään kaikkea – jokaisen luistelijan on oltava kokonaisvaltainen ja sopeutumiskykyinen ohjelman kaikissa osa-alueissa.
"Voit ottaa enemmän riskejä koreografiassa, siirtymissä ja siinä, miten käytät jäätä"
Mitä mahdollisuuksia uskot tämän formaatin voivan tuoda muodostelmaluistelun kehitykselle?
Mielestäni tämä formaatti avaa oven paljon suuremmalle luovalle vapaudelle. Kun luistelijoita on vähemmän, voi ottaa enemmän riskejä koreografiassa, siirtymissä ja siinä, miten jäätä käytetään, mikä tekee ohjelmista hauskempia, viihdyttävämpiä, nopeatempoisempia ja huikeampia. Uskon myös, että tällainen esitystyyli voi houkutella laajemman yleisön perinteisen muodostelmaluisteluyhteisön ulkopuolelta. Nopeus, selkeys ja luovuus tekevät siitä välittömästi mukaansatempaavamman katsojille, jotka eivät välttämättä vielä tunne lajia, mikä voisi todella auttaa vauhdittamaan lajin kasvua.
Mitä jouduit mukauttamaan tai jättämään pois tämän formaatin vuoksi? Oliko asioita, joita et voinut sisällyttää, tai turhautumisia matkan varrella?
Rehellisesti sanottuna suurin haaste oli yrittää mahduttaa mukaan liikaa. Kun luistelijoita on 9, kaikki tapahtuu nopeammin ja tuntuu tiiviimmältä, joten aluksi ajattelin, että voisimme sisällyttää enemmän kuvioita ja temppuja kuin oli oikeasti realistista.
Kyse ei niinkään ollut siitä, ettemme olisi voineet sisällyttää jotain, vaan enemmänkin hiomisesta ja editoinnista – siitä, ettemme kuormittaisi ohjelmaa liikaa ja että jokaisella hetkellä olisi selkeyttä ja vaikutusta.
Tämän uuden formaatin ympärillä on ollut paljon kritiikkiä. Mikä on näkemyksesi koettuasi sen itse?
Uskon, että suuri osa kritiikistä johtuu siitä, että ihmiset ovat luonnostaan muutosvastaisia – se voi tuntua pelottavalta ja tuntemattomalta, erityisesti lajissa, jolla on niin vahvat perinteet. Mutta koettuani sen itse sanoisin, ettei se oikeastaan ole kovin erilainen kuin se, mitä jo teemme.
Muodostelmaluistelun ydin on yhä tallella, ja monin tavoin tämän formaatin nopeus, hyökkäävyys ja luovuus tekevät siitä vieläkin jännittävämpää. Kun joukkueet ja yleisöt saavat siitä enemmän kokemusta ja pääsevät oikeasti työskentelemään sen puitteissa, uskon, että sitä on paljon helpompi ymmärtää ja omaksua.
Mitä neuvoja antaisit valmentajille tai joukkueille, jotka saattaisivat haluta kokeilla tätä formaattia tulevaisuudessa?
Neuvoni olisi hypätä mukaan täysillä. Uskon, että joukkueet yllättyvät siitä, kuinka hauska ja energisoiva tämä formaatti on, kun sen parissa alkaa työskennellä. Älä pelkää haastaa itseäsi uudella tavalla tai astua ulos siitä, mikä tuntuu tutulta. Se vaatii ajattelemaan hieman eri tavalla, mutta juuri siitä suuri osa luovuudesta syntyy. Hyvin nopeasti alkaa tuntua, kuinka erityistä voi olla, kun kaikki loksahtaa yhteen näin tiiviillä, nopealla ja ilmeikkäällä tavalla.
Mitä seuraavaksi Synchro9-joukkueellenne? Jatkatteko harjoittelua tulevina viikkoina tai kuukausina?
Olemme itse asiassa juuri aloittaneet harjoittelun uudelleen, ja tavoitteemme on, että joukkue kilpailee ensi kaudella tässä uudessa kategoriassa.
Kokemus tähän mennessä on ollut erittäin myönteinen, ja jatkamme sen pohjalta rakentamista, minkä aloitimme. Olemme todella innoissamme siitä, mitä tämä merkitsee muodostelmaluistelun tulevaisuudelle ja millaisia mahdollisuuksia tämä formaatti tuo lajin jatkuvaan kasvuun ja innovaatioihin.
Salzburgissa järjestetyissä vuoden 2026 muodostelmaluistelun MM-kilpailuissa Synchro9 esiteltiin näytöksenä kolmen varta vasten kootun joukkueen toimesta: Yhdysvallat, joka on esillä tässä haastattelussa, sekä Kanada ja Suomi. Palaamme aiheeseen pian.